6 päivää lähtöön. Alle viikko. En pysty edes käsittämään kuinka lähellä lähtö Englantiin on. Oon touhun tän asian ympärillä noin 5 kuukautta, ja nyt se h-hetki alkaa lähestymään. Pitäisikö mun nyt ymmärtää, että lähden vuodeksi pois? No, en ymmärrä. Tällä hetkellä ahdistaa, pelottaa, jännittää ja hieman itkettää. Uskon kuitenkin, että kun pääsen lähtemään, ahdistus vaihtuu innostukseen. Mä oon odottanu tätä niin kauan. Nyt nähdään miten käy, kun Elina lähtee maailmalle.
Luulen että mulla on ihan hyvät mahdollisuudet selviytyä..
Viimeisinä viikkoina oon ehtiny murehtia vaan kauheeta ikävää, kun ei nää vuoteen perhettä tai kissoja. Oon unohtanu kokonaan, että mun pitäisi jotenki pärjätä vieraassa kulttuurissa uuden kielen kanssa. Ja en todellakaa ollu mikään kielinero peruskoulussa tai lukiossa. Terveisin keskiarvo kuus.
NO! Mähän en tunnetusti tee asioita helpomman kaavan mukaan, joten tässä sitä taas mennään. Oisin ihan hyvin voinut lähteä sinne ammattikorkeakouluun ja elellä opiskelijaelämää. Mutta EEI. Koulu odottaa mua seuraavaan syksyyn.
Tänään "pääsin" hyvästelemään suurimman osan tärkeistä ihmisistä, joita kaikkia tulen kaipaamaan ihan älyttömästi! Synttäreiden ja läksiäisten yhdistelmä sujui hyvin ja kakku meni kokonaan. Yhdet itkut tirautin, kun jouduin sanomaan heipat kummipojalle. Se vaati mua lähettämään ainakin 15 lahjaa.
Nyt siis maanantaina odottelemaan, jolloin ois tarkotus levittää laukut mun olemattomalle lattiatilalle, ja alottaa se iki-ihana pakkaus. Myönnän. Tykkään pakkaamisesta. Mutta kyllä se vähä hirvittää!
Nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti